Wag The Dog

3.12.2006

Sain veljeltäni lainaksi "Wag the dog - häntä heiluttaa koiraa" elokuvan DVD:n. Elokuva on tehty vuonna 1997, sen on ohjannut Barry Lewinson ja se kertoo USA:n presidentistä, joka joutuu vaikeuksiin 11 päivää ennen vaaleja. Veljeni kehui elokuvaa sen absurdin poliittisesta, mutta profeetallisesta juonesta. Juonen älyttömyydelle vetävät vertoja vain myöhemmät tositapahtumat.

**

Istuvan presidentin suosiolukemat ovat vakaat. "Älä vaihda hevosta kesken kisan. Pidä pyörät pyörimässä. Äänestä istuvaa presidenttiä", imelä mainos toistelee. Valkoisessa talossa vieraillut partiotyttö syyttää presidenttiä seksuaalisesta häirinnästä. Syntyy skandaali, jota vastaehdokas käyttää hyväkseen. Presidentin neuvonantajat kutsuvat apuun poliittisen konsultin Conrad Breanin (Robert De Niro).

Tilanne on katastrofaalinen. Ainoa tapa voittaa sisäpoliittinen skandaali on kiinnittää huomio muualle. Tarvitaan ulkopoliittinen kriisi ja iso sellainen. "Tulva on pidettävä aisoissa 11 päivää." Brean kääntyy valtakunnan parhaimman silmänkääntäjän, Hollywood-tuottajan Stanley Motssin (Dustin Hoffman) puoleen.

"Julistammeko sodan?"
"Meillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa."
"Tarvitsemme lehdistötilaisuuden, jossa kiellämme kaiken."
Ja niin pyörät lähtevät pyörimään aiottuun suuntaan. Tarvitaan loistava show ja kohteeksi valitaan Albania.

"Miksi Albania?"
"Miksi ei?"
"Sodassa pitää olla vihollinen. Muuten se on tylsää."
Juoneksi keksitään pommi. Eli: Albanialaiset terroristit yrittävät salakuljettaa matkalaukkupommin Kanadan kautta Yhdysvaltoihin. "Sota on nykyään tällaista. Kohteena voi olla pienikin ryhmä".

Alkaa kuvitteellinen sota terroristeja vastaan. Kaikki tapahtuu studiossa. Persianlahden iskustakaan ei tiedetty muuta kuin talon sortuminen. "Yksi video yhdestä pommista ja amerikkalaiset uskoivat. Yhtä hyvin se olisi voinut olla lego-talo".

Lisäksi tarvitaan laulu: "Me puolustamme Amerikan rajoja….Amerikkalaista unelmaa…" ja silmäkulmat kostuvat. Tuottaja vetelee lankoja mielensä mukaan ja saa ihmiset uskomaan pähkähulluista ideoista tuotetut uutispätkät. Ja yllättäviä juonenkäänteitä riittää.

Seuraavassa juonipaljastus: Lopulta presidenttiä kannattaa 80 prosenttia. Se ei johdu Albaniasta, vaan valtavasta julkisuudesta. "Sain tämänkin utopian onnistumaan. Haluan kunnian," tuottaja sanoo, mutta kunnia häneltä jää tälläkin kertaa saamatta (mikä on kuulemma tuottajien ikuisena kohtalona). Ihmeellisen Albania-seikkailun todellinen laita ei koskaan paljastu.

**

Ennen oli kylmä sota, mutta kun Neuvostoliitto kaatui, keksittiin terrorismi ja kohteet islamilaisesta maailmasta. OK. Terrorismia esiintyy, on Osamaa ja kumppaneita. Lisäksi erilaisia kriisejä muhii maailmalla. Silti Irakin sotaretkessä ja elokuvan kuvitteellisessa tarinassa on paljon samaa. Ulkopoliittisia kriisejä käytetään häikäilemättömästi hyväksi sisäpoliittisiin tarkoituksiin.

Näinkö helppoa ja heppoista politiikka on? Ei sentään. Mutta pahimmillaan me saatamme mennä vaikka mihin lankaan. Kuvia voi manipuloida ja huomiomme voidaan kääntää pois todellisista ongelmista. Suurin katseen kääntäjä on jonninjoutava viihdehössötys. Ei muuta kuin Natoon sillä välin kun kansa kohisee ministerin helluntaiheiloista.

Se, joka määrää agendan, on aina niskan päällä. Usein agendan sanelee media ja erilaisten salaliittoteorioiden mukaan myös takana olevat intressitahot. Tulevien vaalien agendasta minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Totta kai minulla ja SDP:llä on omat näkemyksemme tärkeistä keskusteluaiheista, mutta keskustellaanko niistä, on kokonaan eri asia.

Jostain puun takaa tulee kuitenkin joku yllättävä teema, joka peittää alleen kaiken muun. Joku pudottaa pommin tai sitten tapaamme uutisissa ankan.

**

Poikani Simo (4v) kyseli mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. "Voiko ihminen syntyä uudelleen", hän tiedusteli. Vastasin, ettei asiasta tiedetä, mutta luultavasti ei. "Voiko syntyä ruotsalaiseksi", Simo jatkoi. Totesin, että jos ihminen syntyisi uudelleen, niin tuskin hän syntyisi eri maahan kuin missä hän asuu. "Hyvä", Simo sanoi huojentuneena. Kävi ilmi, ettei hän missään tapauksessa halua ruotsalaiseksi.

Siis pojastani kasvaa kaikesta huolimatta normaali perisuomalainen mies, kuten hänen veljestään Leostakin (6v). Kävimme tänään Elsan (9v) tanssiesityksessä. Leo ei missään nimessä halua koskaan ryhtyä harrastamaan tanssia. Lempipuuhakseen Leo ilmoittaa tyttöjen jahtaamisen, mitä Simokin haaveilee tekevänsä sitten isona…