Vedenpaisumusta odotellessa

8.1.2007

Olin sunnuntaina ensimmäisessä vaalitilaisuudessa Leppävaaran kansantalolla. Kyseessä oli vasemmistoliiton järjestämä tilaisuus, jossa oli mukana vasemmistoliiton ehdokkaita sekä kaksi edustajaa myös SDP:stä ja vihreistä. Paikka oli tismalleen samanlainen kuin silloin kauan sitten, kun kävin siellä balettitunneilla. Verhot olivat samat, tuolit, naulakot ja jopa seinällä repsottavan sähköjohdon asento. Ovikin narahti entiseen malliin.


Ja Claes Andersson antoi minulle levyn, jossa Taina Lehto laulaa hänen runojaan. Hienoja tekstejä, ihmisrunoja.

Maanantaina vuorossa on Hyvinkää, missä olen Erkki Tuomiojan kanssa ensin lukiossa keskustelemassa oppilaiden kanssa ja sitten paikallisen Prisman aulassa tapaamassa ihmisiä. Saa nähdä kysyykö kukaan energiapolitiikasta tai ilmastonmuutoksesta. Aihe on nimittäin ollut meillä kotona viime aikoina esillä.

**

Yhdeksänvuotias Elsa on alkanut kantaa huolta ilmaston lämpenemisestä. "Mä en halua joutua veden varaan", hän tuskaili, kun oli kuullut jäätikköjen sulamisesta. Ilmaston lämpeneminen ja kasvihuoneilmiö ovat olleet entistä enemmän esillä, kun kunnon talvea ei ole kuulunut ja Elsakin on kuullut asiasta.

Elsaa rauhoitellakseni meidän piti ryhtyä hankkimaan tietoa aiheesta, mutta totta puhuen minuakin vähän hirvittää. Entä jos raamatun maailmanlopun madonluvut ja vedenpaisumusennustukset ovatkin totta? Entä jos jo lasteni elinaikana sirkkaparvet hyökkäävät tai jotain muuta vastaavaa? En sano tätä tietenkään ääneen.

Lasteni pelot etenevät iän mukaan. Simo (4v) ei pode vielä maailmantuskaa. Hän pelkää "ihmistenkaappaajia", rosvoja, jotka voivat tulla nappaamaan koska tahansa, erityisesti illalla nukkumaan mennessä. Lisäksi mielikuvitus saattaa tehdä tepposet ja yht´äkkiä oman huoneen nurkassa tuijottavat "ilkeät silmät". Leon (6v) pelko top 10:ssä olivat pitkään tulipalot. Hän näki painajaisia If-vakuutusyhtiön mainoksesta, jossa hauskannäköiset hiirihahmot saivat aikaan tulipalon. Nyt häneenkin on tarttunut hallitsematon pelko jäätiköiden sulamisesta ja kuvitelmista ihmisten kotien yli vyöryvistä vesimassoista.

Rauhoittelen Elsaa ja Leoa sillä, etteivät jäätiköt sula hetkessä. Kehitys etenee hitaasti. Ja kun kyseessä on ihmisten aiheuttama ongelma, ihmiset voivat sen myös ratkaista. Ihmiset ovat viisaita ja ovat tehneet monia keksintöjä. Tähänkin keksitään keinot.

Kioton sopimus on saatu aikaan, mutta työtä on vielä valtavasti jäljellä. Ihmettelen itsekin, miksi tämän luokan ongelmasta ei ole puhuttu politiikan huipulla suu vaahdossa jo vuosia sitten. Kun luen aiheesta enemmän, tulee sellainen olo, että maapallon elämän olemassaolon pitäisi olla kaikkien muiden murheiden edellä. Nyt puhutaan vastaavista lämpötilaeroista kuin jääkaudesta tähän päivään. Siis aika isoista vaikutuksista.

Vielä muutamia vuosia sitten eräs iäkkäämpi tutkijaksi esittäytynyt herrasmies väitti minulle, että ilmastonmuutos on täyttä hölynpölyä. "Mutta ongelmasta vallitsee kyllä laaja yhteisymmärrys", sopersin. Ei siis ihme, että sitoutuminen ongelman ratkaisuun on ollut vähän innotonta, jos osa ei tiedosta koko ongelmaa.

Suomuja on kuitenkin alkanut tippua silmiltämme viimeistään outojen sääilmiöiden äärellä. Asiantuntijat vahvistavat, että ne todella johtuvat ihmisen kiihdyttämästä ilmastonmuutoksesta.

Eero Heinäluoma on nostanut öljyriippuvuudesta eroon pääsyn yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. Ratkaisuja ei synny, elleivät suurimmat puolueet ole niitä kannattamassa. Meiltä vaaditaan kansalaisina, kuluttajina ja päättäjinä todellisia muutoksia energiantuotantoon, kulutukseen, asumiseen, liikkumiseen, elinkeinoelämän painopisteisiin ja verotukseen. Siis kajoamista omiin pyhiin lehmiimme.

Olemmeko valmiit tähän kaikkeen? Voimmeko vaatia samaan aikaan halpaa sähköä ja muutoksia tottumuksiimme ja ympäristön kuormitukseen? Entä miten pitäisi suhtautua lisäydinvoimaan? Sitä tarjoillaan nyt ympäristöystävällisenä ratkaisuna, mutta miten silloin kävisi uusiutuvien energiamuotojen ja muun ympäristöteknologian kehittelyn?
**

Sanon Elsalle, että politiikka on sitä varten olemassa, että ratkomme ongelmia. Ongelmat ratkeavat kyllä, jos tarpeeksi moni niin tahtoo. Elsa ihmetteli, miksi homma ei sitten ole jo hallinnassa, sillä "eihän kukaan halua joutua veden varaan". Ihminen vain on sen verran mukavuudenhaluinen, että vasta sitten, kun kamelinselkä on katketa, ryhdytään tositoimiin.

Toivottavasti ei kuitenkaan odotella niitä sirkkaparvia ja vedenpaisumuksia.