Olin iloisesti yllättynyt, että Helsingin Sanomat arvioi kirjaani "Valta istuu sohvalla" tänään positiivisesti. Helsingin sanomien toimittaja oli kirjani julkistamistilaisuudessa ja kuvakin on otettu sieltä. "Tiukka kirja" on hyvä luonnehdinta. Samoin kun muukin lehden arvio.
Kun vastailin aiemmin erään toisen lehden toimittajan kysymyksiin, en tiennyt mitä tuleman pitää. Kyseinen toimittaja ei ollut nähnyt koko kirjaa, mutta halusi silti tehdä kirjastani jutun. Hän kysyi mm. "Saatko tästä rahaa" ja "haluatko vain julkisuutta" sekä "oletko itse kirjoittanut kirjasi". Siis kirjan, jonka kannessa on nimeni ja josta olen tehnyt kustannussopimuksen kustantajana olevan Editan kanssa. Vähän sama kuin kysyisi, oletko tehnyt petoksen tai rikkonut tekijänoikeuslakia.
En ole vielä tuota haastattelua nähnyt ja voi olla, että jutusta tuli ihan hyvä. Ehkä toimittajan oli vain pakko olla viran puolesta kriittinen.
Uutispäivä Demarissa oli myös juttu kirjastani ja sekin oli ihan hyvä kooste julkistamistilaisuuden ja kirjani sanomasta. Tosin vain osasta siitä, sillä olen tunkenut kirjaani asiaa paitsi talouselämän muutoksesta, myös työelämän kiireestä ja kilpailusta, julkisen sektorin roolista ja demokratian tilasta. Lopussa on omia ajatuksiani tulevasta ja alussa henkilökohtaisempaa osuutta.
Helsingin Sanomat sanoi, että perussanomani on osin sama kuin ikätoverini Osku Pajamäellä (HS 24.1.2007). En tiedä pitääkö ystäväni Osku tästä, mutta minulle rinnastus sopii. Kirjoillamme on kyllä paljon eroa, mutta puhumme samasta ongelmasta. Siis aatteesta ja sen puutteesta. Oskun kirja keskittyy tarkemmin rajattuun teemaan. Sen eläketeemaa en käsittele juuri ollenkaan ja suurten ikäluokkien sukupolvenkin päästän pälkähästä. En kuitenkaan ihan kokonaan.
Yhden kritiikinkin sain sähköpostitse kohdasta, jossa viittaan Taina Westin koko sivun haastatteluun Helsingin sanomien sunnuntai-sivuilla. Hän kertoi käsityksistään Tanja Saarelasta ja ihannoi häntä siitä, ettei hän ole mikään "tupailtojen kasvatti" tai käynyt "paavoväyrysakatemiaa". Ihan hyvä meriitti minunkin mielestäni, mutta ihmettelin kirjassani sitä, miksi Saarela edustaa kyseistä puoluetta, jos sen järjestötoiminnassa mukana oleminen on Westin mukaan niin haitallista.
Kritiikin esittäjä oli sitä mieltä, että olen vain katkera, koska olen edennyt niin huonosti politiikassa, vaikka olen juristi/varatuomari. Hmm… Pitäisikö minun olla huolissani? En kyllä itse koe olevani puoluemme hierarkiassa mikään luuseri (eivätkä varmaan muutkaan puoluehallituksen jäsenet), mutta ehkä pitäisi...
**
Tarinoin juuri keskimmäiselle lapseni Leolle iltasaduksi lapsuuteni vappukokemuksia. Kun juttuni loppuivat, laulaa luikautin hänelle vielä pari työväenlaulua malliksi. "Tää on viimeinen taisto"-jälkeen lauloin eduskuntaryhmämme suosiman laulun "..niin monta, niin monta, on tielle uupunut, jne….".
Sen verran hempeää kuultavaa nämä tuutulaulut olivat, että Leo nukahti jälkimmäisen aikana. Lastensuojeluviranomaisten varalta mainittakoon, että tämä oli aivan poikkeustapaus. Yleensä Leo kuuntelee iltasaduksi isänsä merirosvotarinoita.
