Kaikkea ei voi saada

21.12.2006

Olen selannut lasteni joululahjatoiveita kolmesta eri leluluettelosta, joita posti on kantanut kotiimme. Listasta on ruksittu prätkähiirtä, chi chi koiraa kantolaukkuineen sekä robottikoira, jolla on esitteen mukaan "tunteet kuten oikealla koiranpennulla".


Onneksi rasti ei ole osunut "Täydelliset naiset "-pelin kohdalle. Mitä peli edes tekee lasten luettelossa, ihmettelen. "Pelaajat utelevat, vakoilevat ja yrittävät päätellä toistensa salaisuuksia saamiensa vihjeiden avulla", esite kertoo. Ehkä näitä taitoja nyt sitten tarvitaan nykyelämässä. Leikkiväthän tytöt koulussakin kerran Idols-tyyppistä äänestysleikkiä. Kyseessä oli kuulemma kerho, josta äänestettiin kaveri kerrallaan pois…

Kaikkea krääsää lapseni eivät tietenkään tule saamaan. Ostin jo perinteiset villasukat jokaiselle. Vielä he eivät kuitenkaan ole henkisesti kypsiä Kirkon ulkomaanavun vuohilahjaan, jonka antaja saa hyvän mielen ja saaja on maapallon toisella puolella. Hyvä idea kuitenkin niille, joilla on jo kaikkea ja sinne niille, joilla ei ole oikein mitään.

Elsalla (9v) on kuitenkin jo omia vankkoja yhteiskunnallisia mielipiteitä. Kun kerroin kauppojen aukiolosta sunnuntain jouluaattona, Elsa huudahti: "Ihan pähkähullua! Nekin on ihmisiä!" Ja tarkoitti myyjiä. Hän sanoi, ettei olisi kivaa, jos minä menisin töihin jouluaattona. Enkä onneksi aiokaan mennä…edes sähköpostin ääreen.

**
Olen yhtä aikaa tyytyväinen ja pettynyt eduskunnan budjettipäätökseen. Niin käy aina. Tällä kertaa kolmesta talousarvioaloitteestani kaksi meni eteenpäin. Meidän lakimieskansanedustajien tekemä aloite tuomioistuinlaitokselle myönnettävistä lisämäärärahoista eteni, vaikka summa ei ollutkaan se, mitä haettiin. Jutturuuhkat vaarantavat jo oikeusturvan ja siksi kaikenlainen lisäraha on aina plussaa.

Lisäksi Suomen Kuluttajaliitto sai ansaitsemansa lisäyksen valtionapuunsa. Kymmenen vuotta liitto on sinnitellyt ilman minkäänasteista valtionavun korotusta, vaikka olemme liittyneet siinä sivussa Euroopan Unioniin ja kuluttajien neuvontatehtävät ovat lisääntyneet.

On harmi, ettei opintorahaan saatu korotusta tässä budjetissa. Vielä harmillisempaa on se, että me, jotka todella yritimme, saamme siitä pahimmat haukut. Nyt opiskelijat ovat pettyneitä ja opposition kansanedustajat hierovat käsiään. Heillehän tämä epäonni on herkkupala. He lähettelevät äänestyslistoja opiskelijoille ja saavat opiskelijat ihmettelemään, miksemme lopullisessa äänestyksessä tukeneet opposition korotusesityksiä.

Äänestyslistojen lähettäjät tietävät tasan tarkkaan, että olisivat itse hallituspuolueiden kansanedustajina toimineet samoin. Parlamentarismi on tällaista. Hallitus tekee esitykset ja eduskunta yrittää muuttaa niitä. Hallituspuolueet pitävät eduskunnassakin yhtä ja neuvottelevat muutoksista. Budjetista hallituspuolueet tekevät kokonaisesityksen keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Oppositio taas arvostelee tekemisiämme teimme mitä tahansa. Se on heidän tehtävänsä.

Me hallituspuolueiden opintorahan korotusta ajaneet kansanedustajat yritimme tietenkin vaikuttaa niin, että opintorahan korotus edes osittaisena olisi ollut mukana tässä paketissa. Otimme riskin, koska olisimme voineet myös onnistua. Tiedossamme oli, että korotuksen saaminen tähän budjettiin on vaikea tehtävä, koska esitys ei sisältynyt ministeri Saarelan esitykseen, mutta halusimme silti yrittää. Olisiko pitänyt jättää yritys väliin? Ei tietenkään. Prosessista oli hyötyä jatkoa ajatellen.

On totta, että opintorahan korotus tässä yhteydessä olisi ollut vasta alkusoittoa ja osittaisratkaisu. Asiasta tarvitaan joka tapauksessa selkeä kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan ja selkeät päätökset seuraaviin budjetteihin. Budjettiin tuli tosin korotus keskiasteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoihin. Ja se ateriatuen korotus, jota kukaan ei pidä minään, vaikka onhan se tietenkin parempi kuin ei ateriatuen korotusta ollenkaan.

Hallituspuolueet tekevät siis kokonaisesityksen muutoksista ja kantavat niistä vastuun. Myös siitä, ettei siinä ole aina kaikki omat esitykset mukana. Ei aina voi saada kaikkea.

Opiskelijoiden aktiivisuudella on ollut merkitystä ja vaikuttamista kannattaa jatkaa nyt vaalien alla niin, että opintorahan korotus muistetaan. Suomen poliittisessa historiassa ei taida olla hallitusta, jossa Keskusta tai Demarit ei olisi ollut mukana. Siksi näiden puolueiden vanhempi kaarti kannattaa pitää opiskelijoiden asioista tietoisena. Siis nekin kansanedustajat ja ehdokkaat, jotka eivät tunne opiskelijoiden arkea ja keikkatyökierrettä. Siinä ei auta pelkkä räksytys ja arvostelu, vaikka kuinka mieli tekisi vain raivota, vaan sinnikäs lobbaus ja tiedon jakaminen. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, vaikka kuinka hammasta kiristäisi.