torstai, 19. marraskuuta 2009

Ihan vaan asiantuntijaraportti

11.12.2006

Ennen vaaleja alkaa julkisuuteen “lipsahdella” erilaisia raportteja ja “asiantuntijaselvityksiä”, jotka palvelevat eri tahojen poliittisia päämääriä. Yleensä ne tukevat esittäjien ja heidän taustatahojensa mielipiteitä, mutta joskus myös vastustavaa näkökantaa.

Työreformi muistetaan aina. Se ei ollut mikään virkamiespaperi, vaan keskustan ja taustalla puuhailleen Matti Vanhasen poliittinen ohjelmajulistus. Siksi sille kävi niin kuin kävi. Se nostatti valtavan keskustelun ja toimi lopulta vaalityönä vastaleirin, eli demareiden puolesta.

Astetta sofistikoituneempaa vaalityötä ovat erilaiset virkamieskaapuun puetut poliittiset linjanvedot. Pääministerin käsiin on juuri työnnetty talousneuvoston sihteeristön raportti, jota hän ääni intoa väristen tänään tiedotustilaisuudessa kommentoi. Raportti sai Vanhasen suorastaan hehkumaan ja puhkumaan. Se käsitteli Suomen vastauksia globalisaation haasteisiin ja sisälsi poliittisesti tulenarkaa tavaraa.

**
Työelämään lisää joustoja, paikallista sopimista ja irtisanominen helpommaksi. Tuntuu tutulta. Jos kyseessä on Tanskan malli, jota halutaan, otetaan sieltä sitten esiin ne asiat, joissa me olemme moninkertaisesti Tanskaa jäljessä. Irtisanomissuoja ei ole sellainen asiakokonaisuus.

Panostuksemme työttömien tukitoimiin ja työmarkkinavalmiuksien parantamiseen ovat meillä huomattavasti vähäisemmät. Ei ole mukamas rahaa, mutta rahaa on kuitenkin maksaa kalliista seurauksista. Ehkä ne kuuluisat puheet tempuista tulevat siitä, että operoidaan liian vähillä resursseilla. Parempi vaikuttavuus edellyttää parempia panoksia.

En kannata yhteiskunnan kustantamaa orjatyövoimaa yrityksille polkuhintaan, koska se vääristää työmarkkinoita ja työn hintaa. Sen sijaan haluan, että julkinen sektori panostaa niin sanottuihin pehmeisiin työmarkkinoihin nykyisten ylikovien sijaan.

Kun kyse on vaikeasti työllistyvistä ja vajaatyökykyisistä ihmisistä, heillekin tulee tarjota mahdollisuus työntekoon. Se on aina parempi kuin täysi toimettomuus. Perustaisin lisää sosiaalisia yrityksiä, joiden rahoitus edellyttää julkisen sektorin panostusta ja osittaista omistusta. Niissä vajaatyökykyisten työpanos tulisi meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi, kun sitä kerran verovaroin tuetaankin. Selviäisimme paljon vähemmällä byrokratialla kuin matalapalkkatuessa ja saisimme samalla rahalla enemmän aikaan. Kirjassani selviää tästäkin aiheesta lisää.

**

Nyt jatkankin lasten joulujuhlista joulukorttirumbaan, palaverisumaan ja eduskunnan lopun ajan tunnelmaan. Ja tietenkin juuri tähän saumaan iskee pienimmän lapsen kuume.


Täytyy taas soveltaa päiväjärjestystä meidän vanhempien kesken uudelleen sekä mummojen ja pappojen hyvällä avustuksella. Jos joku kehtaa huomauttaa pienoisesta myöhästymisestä aamun kokouksesta, vedän kuonoon...ainakin vertauskuvallisessa mielessä.