2.3.2007
Vaalityö on epäterveellistä. Tänään tarrasin nälän sumentamana huterin käsin ensimmäiseen ateriaani kello 15.30 ja se oli sämpylä. Kun olotilaan yhdistää vielä liian vähät yöunet ja liian monet päässä vilistävät asiat, on ihminen aika lähellä tikittävää aikapommia.
Keskiviikon SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa Sydänliitto esitteli tavoitteitaan ja mittasi kolesterolin. Onneksi ei verenpainetta. Sairausteema jatkui kokoussalissa. Puoluevaltuuston puheenjohtaja Matti Ahde oikein toivoi, että vaalikuume nousisi. Samaan viittasi myös Eero Heinäluoma puheessaan.
Minä en kaipaa mitään kovaa vaalikuumetta. Vaalikuumeen noustessa hourelukemiin alkavat ne pahimmat ylilyönnit ja epätoivoiset viime hetkien virhearvioinnit. Panikointi ei kannata. Vaalityö ei saisi ratketa vain muutamien päivien mainosvyörytykseen, vaan työtä on tehtävä koko vaalikauden ajan ja silläkin pitäisi olla jotain merkitystä. Mutta jos kansaa ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Siksi kuumetta kaivataan ja sitä lietsotaan esiin. Ja jos ei hyvällä, niin sitten vaikka pahalla. Pelottelu on se perinteisin konsti. Samoin pelkistys ja kärjistys. Viime vaalien Irak-keskustelu oli siitä yksi esimerkki. Toinen puolueiden vaaliunelma on saada jonkin sortin huuma ja hype aikaan. Sauli Niinistön kannattajat viime presidentinvaaleissa saivat aikaan sellaisen omassa keskuudessaan. Ihan terveeltä ei tuntunut pahvisaulien halailu ja ihailu. Samaan ei ole päästy näissä vaaleissa.
TV-mainoksista on puhuttu enemmän kuin vaalien sisällöistä ja joku meni ja varasti Eero Heinäluoman vaalitoimiston tietokoneet. Siinä näiden vaalien suurimmat kohut.
Onneksi vaaleihin on enää niin vähän aikaa, että loppuajan seison vaikka päälläni. Tulossa on vielä vaalivideo, pari lastentapahtumaa, asuntoseminaari, lasten iltapäivätoimintaa käsittelevä tilaisuus ja paljon esitejakelua eri puolilla uuttamaata. Kotisivuillani niistä lisää.
Hiihtosankarit
3 viikkoa sitten
